Mä töissä oon, jään toimistoon
ja hautaudun taas suureen keskusarkistoon.
Niin iloton ja eloton
tämä tylsä hätävara kesäduunini on.
Mut’ huominen kun vihdoin saa,
se huoleni poistaa:
vapaa oon, käyn aurinkoon
Hankoon meen.
Myös luomien, suljettujen taa
valo taas loistaa:
Vapaa oon, käyn aurinkoon
Hankoon meen.

Hankoon mä meen, sinne retken mä teen
Hankoon mä meen, luo suolaisen veen

Pomo hiostaa ja hiillostaa:
mun pitää tehdä arkistointi uudestaan.
Mua painostaa, se tehostaa;
mappipinot minut alleen jo musertaa
Mut’ huominen kun vihdoin saa,
se huoleni poistaa:
vapaa oon, käyn aurinkoon
Hankoon meen.
Myös luomien, suljettujen taa
valo taas loistaa:
Vapaa oon, käyn aurinkoon
Hankoon meen.

Hankoon mä meen, sinne retken mä teen
Hankoon mä meen, luo suolaisen veen

--soolo ---
Mut’ huominen …