Iloni isoja olliit
surut silti suurempia
vierahatkin outoloita
kaimat kuiten kummempia
muuttiit hyö miut maoksi
vaihtoit vainen vaskitsaksi
alahal ajelemahan
matalan matamaan maata
kirosivat kiitokseksi
raivoisasta raa'annasta
huhuilemaan huuhkajana
yksin yöt ylittämähän
ahvenisena ajoivat
hauvin hampaita halaamaan
tuulisena tuivertamaan
laulelemaan äänetönnä.