Tahtoisin tavallisen tallaajan tapaan
vaatimattoman vaivoista vapaan
elon ehjän ja ehdoitta hyvän
siirtää syrjään syntini syvän
huilata huoletta, haaveilla haavatta
kulkea kuumeetta, kaivata kaavatta
koluilla korpia, samoilla saloja
virittää virheitten varjoista valoja

mutta mun murheenain on murteitten murha
kulttuurin kuolo, tuho ja turha
pettymys itseeni ja läheisen hätä
jos oikein en osannut kohdata tätä
nyt tällä laululla mä velkani maksan
mut jos elämä määrääkin kovemman taksan
mä minne joudun silloin kärsimään tätä
nyt on itselläni jo sama se hätä

jos vaikka eteheni kauneus kaatus
sen tallaisin takuulla, se martaana maatus
en osaa varoa ja kujilla kulkee
kun elämä edestäin portteja sulkee
mä niitä päin käyn juopuen juosten
mut läpi en päästä voi ikinä, tuost' en
jos portin takana on tukenaan tuska
se minutkin mielellään kurjuuteen kuskaa.