Tuvan portailla odottelin päivää seuraavaa
Niin mustaa, niin mustaa
Missä on se valkea?
Niin mustaa, yön mustaa
Mistä löytäisin valkean?

Portailta lähdin kulkemaan, etsimään valkeaa
Niin kaukana, niin kaukana
Hohkas kaunis valkea
Niin kaukana, kovin kaukana
Kuinka tuonne saakka jaksan?

Vuosia tarvoin, askelsin liejussa raskaassa
Niin mustaa, niin mustaa
Onneks edessä häämötti valkea
Niin mustaa, synkkää mustaa
Kärsimystä, uupumusta

Voimat viimeiset kurkottaa kohti valkeaa
Ne tarttuu, ne tarttuu
Helmaan valkeaan, hohtavaan
Ne tarttuu, tiukasti tarttuu
helmaan pelastavaan

Valkoiseen syliin kapsahdin, koin autuuden
En koskaan, en koskaan
Täältä lähde pois
En koskaan, en enää koskaan
Hylkää valkeaa

Sitten oivallus sisälläni pyöräytti ympäri
Kohti mustaa, kohti mustaa
Jalkani tahtoivat taivaltaa
Mut ei mustaa, pelkkää mustaa
Vaan valkeaa harteilla

Ja niin mustaa ja valkeaa
Hohkaavaa, kimaltavaa
Niin mustaa, yön mustaa
Ja helmen valkeaa

Ja niin mustaa ja valkeaa
Hohkaavaa, kimaltavaa
Niin mustaa, yön mustaa
Ja helmen valkeaa