Kylmä kesä, perunarutto,
Sotalapset ja sairastava karja,
Pilaantui kellarissa viime vuoden marjat/

Ei ollut leipää,
Lahosi seipäät/

Tuli halla, otti sadon,
Nälässä vihan siemen kylvettiin/
Kiroiltiin, tapeltiin,
Sian paskassa ryvettiin/

Turhaa rukoiltiin Jumalaa


Alkoi tulla pirttiin liikaa väkiä,
Huudettiin kylään Enkelintekijä!


Sodan runtelema akka, visvavittu känsäkoura/
Anna hälle lapsesi - hän murjoo ne kuin omansa/
Ylösnousemuksen pelossa murjoo ruhot suohon/

Alkoi tulla pirttiin liikaa väkiä,
Huudettiin kylään Enkelintekijä!

Pieni turpeeseen tukehtuu,
Ikiyöhön nukahtaa/
Kalma tarttuu sieluun,
Kallo pintaan pulpahtaa/


Jos kesä oli vaikea, ei ollut talvella toivoa/
Hieroi Perkele käsiään, johti kuoleman kuoroa,

Pakkanen puree

Kyyneleet luisten poskien pintaan jäätyy,
Vanhukset ruuatta kylmän kiukaan äärellä määntyy/

Silti poikain piti päästä panemaan,
Väsynyttä lihaa siittimellä valamaan/
Pienen käärön hankeen unohtaa,
Ei avaa Pietari porttejaan/

On vain kylmyys, ei isää, ei äitiä,
Talvella työtön Enkelintekijä!

Saapui kevät, lumet suli,
Renki hiehoon ähkien tuli/
Pyyhki kyrvän, nosti housut, oli käsi vakaa,
Löyty routaisia vauvoja navetan takaa/

Lehtolasten ruumihista täyttyi pihamaa,
Kylkiluista kynttelikkö, lantionluusta lautturille leikkikalu/

Tuli vauvoista vaivihkaa käyttötavaraa,
Pakkosiitoksia toisensa perään,
Mitään lapsille ei riitä enään/


On taas aika kohtuja repiä,
Huudetaan kylään Enkelintekijä!