Syleilen maata
luonto minut sammalein verhonnut on
Syleilen maata
omakseni tunnen sen kohtalon
ja sinetöity se kohta on

Puut puhuvat puut
Puut puhuvat puut
Puut puhuvat puut
Puut puhuvat puut
Me syyttömät emme pääse pakoon
kun syylliset kaivautuvat kallioon

Turha tänne on tulla saatanan kurja
juurillemme kuolemaan
kun suunnitelmasi liian hurja
tuhkaksi muutti tämän maan
On ivamme sinua kohtaan suuri
kun pyrit sisään kallioon
Tuli eteesi viime hetkellä muuri
nyt tyydyt samaan kohtaloon
joopa joo

Maaksi muutun
tuli liikaa säteilyä saatua
Maaksi muutun
on aika kuolla ja kaatua
ongelmajätteeksi maatua

Puut puhuvat puut
Puut puhuvat puut
Puut puhuvat puut
Puut puhuvat puut
Ihminen vain luuli olevansa juureton
vaikka sen juuret syvällä maassa on

Lyhyeen loppui juuri alkanut saarna
kuka päästi käärmeen Edeniin
Jo hiiltyä alkaa sammal ja kaarna
siis elämälle näkemiin
näkemiin
näkemiin
näkemiin
näkemiin
nakemiin
näkemiin