Tuuli raiskasi koivun
joka pudotti lehtensä nurmikolle sanoen
vielä tästä mä toivun
tuuli ohitse kiisi anteeksi anoen

Istuin alla tuon koivun
yhtä revittynä siihen nojaten
vielä luoksesi hoivun
lakki kourassa sydän maata viistäen
tai sitten en
tai sitten en
tai sitten en

Olen poika perheen hyvän ja vauraan
silti istun tässä miettimässä
tarttuisinko lapioon sekä auraan
vai löytyykö kunkun päälle ässä

Tuuli meni menojaan
jätti koivun peräänsä huutamaan
vaik en pyydä palaamaan
joka syksy se palaa vaan
mua halaamaan
mua halaamaan
mua halaamaan

Saatan vielä kanssasi nauraa
tai yhtyä sinuun pimeässä
vaikka oletkin jo viime syksyistä kauraa
ja viimeistä virttäni soitan tässä

Ei enää sanaakaan
koivu kuiskasi koko talven nyt nukun
jäin siihen maakaamaan
sinä iltana lehdistä peityin kun
tuuli raiskasi koivun
tuuli raiskasi koivun
tuuli raiskasi koivun