Sakeisto:
Olen repinyt päitä irti, kulkenut halki synkän maan
en olis koskaan uskonut matkalla voivani jotain kadottaa
kirottujen katujen varrella perkeleet soittaa kitaraa
en ymmärrä mikä voima heidät saa noita kauniita säveliä toistamaan

kiitän suuria isiäni jotka puolustivat maatamme
tuskin koskaan itse tulen nousemaan heidän rinnalle
silloin kun he taistelivat, se oli jotain suurempaa
mulla on jäljellä vain raivo, jonka tulet tuntemaan

KERTSI:
Karuilla poluilla oppinut mä oon
hammasta puremaan ja tulikiveä sylkemään
silmäni liekehtii, kun sinut nään
en pysty säälimään, aina toiseksi jäät

Sakeisto:
olen kadottanut ylpeyteni, joka valui maahan tuhkaiseen
mitä enemmän sitä kaivaa koitan, sotken käsiäni nokeen
perkeleiden tielle lapioin kaiken tuhkan tieltämme
soittakoot lauluja meidän viimeisestä taistelustamme

KERTSI

C-OSA:
on polveni hakattu katki poikki
mutta et saa mua pysähtymään
kävelen vaikka käsilläni
valmistaudu viimeiseen erään

Kun liekki sammuu ja ikiyö yllemme laskeutuu
nokinen koura vielä hikiseen kurkkuun tarttuu
tunnenko ylpeyttä voitosta ylitse tuhotun maan
nostanko kuohuvan maljan ja juhlin kuolemaa?