Minä kylänraitilla tapasin
hurmaavan pojanklopin,
jonka silmät leiskui tulta,
mutta huulet ne puhui muuta.

Minä hetken poikaa härnäsin
ihan kurillani.
Ja se ryökäle intaatu kuiskaamaan
jotain minun korvahani.

”Minä tahtoisin sinut kullaksein.
Mulla vakava on siihen tahto.
Käy kanssani minun torppaani
ja mietitähän asiaa aamuun?”

Minä tinkasin: ”Ootko ylypiä heikompiosasille?
Ootko uusille asioille nyrpiä?
Onko sängyssä jalakasi kylymät?

Minä mieheksein tahon sellaasen,
jonka huulilla herkäs on hymy.
Jonka silmissä asuu ymmärrys
ja sydämessä myötätunto.

Jos sut otan minun omaksein
teen sen aamusta siihen asti,
että kuunnella joudun sun valhettas
tai olen sulle pelekkää ilimaa.”

Ei tuo kylänraitilla ratkennut,
joten askel kävi kohti torppaa.
Syntyikö rakkautta vaiko riitaa
niin sitä pitää odottaa aamuun.