hämärtyvä kesäilta
ollaan hetki ihan hiljaa
ja hetken maailman näyttää olevan aivan paikoillaan

istutaan kalliolla
katsellaan meren rantaa
joku näppäilee kitaraa
aamun asti valvotaan, jos niin huvittaa

ei meil oo huolta huomisesta
vielä vähemmän ensi viikosta
enkä koskaan halua kadottaa
tätä tunnetta

vähitellen ilma viilenee
ollaan yhtä vaiti, aivan hiljaa
lokin nauru havahduttaa iltaa jatkamaan
kitara sointuun kajahtaa

ties monesko viinipuollo avataan
ääni käheenä eppuja lauletaan
tää on kai sitä aikaa, jota haikeana muistellaan
joskus aikanaan

ei meil oo huolta huomisesta
vielä vähemmän ensi viikosta
enkä koskaan halua kadottaa
tätä tunnetta

usva väistyy
aamu hiljaa tulla saa
ei kai elettyä elämää turhaan jäädä kaipaamaan

ei meil oo huolta huomisesta
vielä vähemmän ensi viikosta