1.
Sysimustaan hän pukeutuu,
tiedä ei miten hymyily tapahtuu/
Jatkuvasti sadepilvi päänsä yllä,
mutta hän on jo tottunut siihen kyllä/
Kyyneleensä tiputtaa,
lippu puolitankoa liputtaa/
Hän ei vaan lähde pois ollenkaan,
sillä keskuudessamme hän vaeltaa/

KERTSI:
Hän ei oo vieras mukava,
hänen voimasta voi kärsiä kuka vaan/
Hänen kosketuksensa maahan painaa sut,
ja kohta huomaat et tuskan keskelt' havahdut/
x2

2.
Neiti-Suru antaa kylmän suudelman,
ja voi sen antaa kerran uudemman/
Onhan hällä valtuudet siihenkin,
itse taistelisin vastaan jos vaan pystyisin/
Miten Neiti-surun vois pysäyttää,
ettei hän tuottais enää mulle kipeää/
Tahtoisin työntää hänet loitommalle,
ettei voimani jäisi hänen voimiensa alle/
Mutta jos liikaa yritän häntä vastustaa,
niin lisääkö se vain hänen pahuuttaan?/
En Neiti-surua tahtois enää kohdata,
hän on ehtinyt jo elämääni pilata/
En vaan jaksa enää välittää,
sillä joka tapauksessa hänest' jälki jää/
Hänen läsnäoloonsa kuitenkin turtuu,
ja Neiti-surun voimat vähitellen murtuu/

KERTSI:
Hän ei oo vieras mukava,
hänen voimasta voi kärsiä kuka vaan/
Hänen kosketuksensa maahan painaa sut,
ja kohta huomaat et tuskan keskelt' havahdut/
x4