hellästi jollaa aalto ajattaa
vastarannalta pientä pakottaa
katumus tähystäjänään, kohti syntiluotoa
raadeltu anteeksianto vanaa muodostaa

valoa synneistä etsii
luodolla, jolla yö on ikuinen
valon tuleksi muuttaisi
ja siitä laulaisi

armollinen rakastaja vesi veneelle on
myrskyistä silmät vaanii, uskollinen
mastona elänyt sydän merikotkaa rakastaa
kanssa merikotkan päivämaahan lentäisi

olisiko avaruus ulkona
olisipa kieli kertomaan
jolla pieni iäisyyttä kavahtaa
kuin vanha nuorta lähtöä

laulaisi salamoita sikiämään
kertoisi kirouksen hiipuvan
kysyisi itselleen nimeä
jos pystyisi