Mun on ikävä niitä ihmisiä
jotka joskus tunsin, mä
en edes muista enää niiden nimiä
Toiset menneet jonnekin
toiset menetin,
nyt näissä nurkissa vain hiipii varjoni
Ei vuodet väisty
Eikä ovet aukea
On turha enempää mua siitä muistuttaa
Oon viimein tullut
Tieni päätepisteeseen
En enää pysty jatkamaan
Kellot seisoo, aika jättää
elämä säälimättä
ohi kulkee lupaa kysymättä
Tyhjyys täyttää mielen
pienen, yksinäisen olennon,
tuntuu niin kuin olisin alaston
Ei vuodet väisty
Eikä ovet aukea
On turha enempää mua siitä muistuttaa
Oon viimein tullut
Tieni päätepisteeseen
En enää pysty jatkamaan
Haikeana ikkunaa
Ehtinyt oon tuijottaa:
Tehtaan savujuova aamutaivaalla
Taivaan halki vaeltaa
Aurinkoa nousevaa
Yksinäinen kyllä ehtii odottaa
Palaisitko takaisin
Voitelisit haavani
Kuvitellaan että niin on parempi…
Ei vuodet väisty
Eikä ovet aukea
On turha enempää mua siitä muistuttaa
Oon viimein tullut
Tieni päätepisteeseen
En enää pysty jatkamaan