Kaksi askelta - kaksi maailmaa
toinen taakse jää, johonkin häviää
Lähdin viimeinkin, lähdin sittenkin
Mikä koskettaa satuttaa
Eksyin ehkä taas – kohta uudestaan
Opin lähtemään ja vihaamaan

Vihastani tein talon ympärillein
sinne astua ei kukaan saa
Rikottu, tahrittu, unohdettu ja vaiettu
niin kuin ei ois ollutkaan… ei ollutkaan…

Teit sen sittenkin vaikka luulinkin
unta nähneeni. Tiedän jo paremmin…
Veit mun ruumiini, rikoit sieluni
Kasvoni menetin, itseni kadotin

Vihastani tein talon ympärillein
sinne astua ei kukaan saa
Rikottu, tahrittu, unohdettu ja vaiettu
niin kuin ei ois ollutkaan… ei ollutkaan…

Muistot haalistuu, ruumis vanhentuu
Jotain sisälleni tukehtuu
Voin kai unohtaa, kaiken piilottaa
Anteeksi anna en milloinkaan

Vihastani tein talon ympärillein
sinne astua ei kukaan saa
Rikottu, tahrittu, unohdettu ja vaiettu
niin kuin ei ois ollutkaan… ei ollutkaan…