aukeaa silmut soi suvivirsi
sielusta toiseen autuus juoksee
jälkeen kesän saa syyshirsi
pimeä metsä kutsuu luokseen
kulkijan, syysyöhön kulkevan

kappelin kellot ja kirkkomaa
raikuvi pellot kun kajahtaa
ylitse siltojen siunaus käy
henkenä iltojen saatossa näy

sankan metsäkuusen alla
levolle paikka ja rauha olla
sumuiset silmät saattajalla
eikä ymmärtäjää ahdingolla
kulkijan, sysiyössä kulkevan

arkun päälle kukkalaari
taskumattia kaivaa vaari
kalpea taivas ja totinen pappi
vituttaa jo kiehuu sappi
haikea hyvästien hetki
kalliin sydämen viimeinen retki
tämä hauta, nämä lyhdyt
isä auta, itkuumme yhdy

haamu kulkijan, aamu paremman
säälin kuilusta sävel ohjaton
surun urkujen pauhu pohjaton