- Neljä gerberaa -

Hivutan sormeani varoen alemmaksi,
tässä on se kaunis kaari.

Sanoin kuvaamattoman suloinen silta.

Hengähdät hymyillen kosketuksestani,
en minäkään vaikene.

Hyräilen tuttua rytmiä, sinun sointuasi.

Kiiltävät silmäsi, kauniin kauriin katse.
Peilaan itseäni silmistäsi.

Painaudut lantiotani vasten, liikahdan.

Kysyt kuinka kutsuisin neljää kukkulaa.
Nauraen vastaan, rintamaiksi.
Ei, ei, vaan rintamäet, ne neljä gerberaa.

Pastellinpunaiset napit, sinervät suonet.
Peilikuvina varoituskolmiot.
Luontevaa olla värähtelyiltäni vastineesi

Miksi katsoisin kuvaani turhaan peilistä.
Näenhän sen juuri sinussa
ja sinun peilikuvasi on minun hallussa.

Sormet lomittain, jalat etsivät sijaansa.

Tuoksut sekoittuvat toisiinsa.

Neljä gerberaa kukkivat omia aikojaan.

Peilikuvat ovat pehmeä maailmamme.
Tiedän itsestäni enemmän.
Se riittää minulle, näin tunnen sinutkin.