Syksy tulee taas,
talven paino kannoillaan
Kaksi miestä takeissaan
koittaa kylmää paeta
Tänään onni jaetaan
risut, ruusut annetaan
Vaakakupit täytetään
arvomme taas punnitaan
Syksy tulee taas,
talven paino kannoillaan
Selkä vasten lämpöä
huurtaa henki pakkasta
Linnut laulaa oksilla
viimeisiä laulujaan
Luonnon virret kaikuvat
onttoina ja raskaina
Taas puut kaatuu niskaan,
hongat murskaa
Allensa tän kohmeloisen
pienen sielun, hentomielen
Tietää hän sen
taakan painon
Nyt olen tässä edessäin,
maassa makaan kylmissäin
Toivon pilke silmissäin
armoa anellessain
Miksen osaa nauttia
siitä mitä annetaan
Ilman hengenkapinaa
en tunne lainkaan iloa
Taas puut kaatuu niskaan,
hongat murskaa
Allensa tän kohmeloisen
pienen sielun, hentomielen
Tietää hän sen
taakan painon
Taas puut kaatuu niskaan,
hongat murskaa
Allensa tän kohmeloisen
pienen sielun, hentomielen
Tietää hän sen
taakan painon