Omistan satojatuhansia ihmisnukkeja,
hymy venyy korviin asti verenpeittämistä sormista
Sataviisikymmentä rakennusta kipua,
kuusi neliökilometriä tuskaa

Silmää räpäyttämättä
työnnän Variolaa suoneesi
En tunne lainkaan sääliä,
katumusta taikka armoa
Olen omituinen metsämies,
jätevedenkäsittelijä
Erikoistunut leikkaamaan
pernan irti ruumiistasi

Kohtaloasi ei tietämään tule kukaan,
huutojesi kaikuja ei kuulemaan tule kukaan

Yö peittää kaiken
Yö peittää...

Silmää räpäyttämättä
työnnän Variolaa suoneesi
En tunne lainkaan sääliä,
katumusta taikka armoa
Olen omituinen metsämies,
jätevedenkäsittelijä
Erikoistunut leikkaamaan
pernan irti ruumiistasi