Routavuosi: Kyynikon synty


Ison joen rannassa
olen pieni poika
Viskon kiviä veteen
ja ne harvoin kelluu
Ei se silti estä
mua niitä heittämästä
Vaikka järjen ehkä
pitäisi se tehdä

Ja minä hakkaan päätä seinään,
joka iskulla toivoen
Kivun sijasta jotain uutta;
nautintoa tai ymmärrystä
Ja minä toivon parannusta,
oman kuplan puhkaisua
Mut mieli huuhdeltu on
jo niin moneen kertaan

Joskus musta tuntuu,
että ehkä olen
Aivan liian vanha
ollaksein niin nuori
Estän kahta lasta
toisiansa hakkaamasta
Uhmaikä on nastaa
aina vanhempana

Ja minä hakkaan päätä seinään,
joka iskulla toivoen
Kivun sijasta jotain uutta;
nautintoa tai ymmärrystä
Ja minä toivon parannusta,
oman kuplan puhkaisua
Mut mieli huuhdeltu on
jo niin moneen kertaan