Pohjoisen Herran valtikka loistaa kiintotähtenä mustan taivaan. Pohjantähti näytä suunta, takaisin äiti Kaaoksen hämärään.

Pimeys laskeutuu, se minua rakastajan lailla syleilee. Kaivaudun siihen, kuin viimeiseen oljenkorteen. En kestä ihmissieluakaan. Takaisin siihen tyhjyyteen sieluni kaipaa.

Pohjantähti johdata tieni kauas pois, Pohjoisen Herran synkkiin saleihin matkani käy. En kaipaa sympatiaa, kun etsin vapautusta ihmisyyden kahleista. Etsin omaa rauhaa, ihmiselämän taakasta.

Pohjoisen Herran valtikka loistaa kiintotähtenä mustan taivaan. Pohjantähti näytä suunta, takaisin äiti Kaaoksen hämärään.