Toinen toistamme kovempaa maahan lyödään/
Pian ei ole mitään, mitään mitä syödä/
joukkohautaan maailma itseään kaataa/
myöhäistä nauraa kun lumen alla maataan/
ei tarvi enää raataa, kun meidät saattaa/
oma mielemme, joka kaivertaa muistolaattaa/
merkkitulet palaa, mutta niitä ei nähdä/
tulen palaamaan, toivon että olet täällä/
mullat ruumiis päältä, puhdistan ja näen/
epäonnistuneen, kauan sitten siunatun väen/
Ei kuulu laulu linnun, ei nauru lasten/
kun kauhu puristaa sinut seinää vasten/
Ei voida palata, ei taaksepäin kelata/
on maksettu velat ja unohdettu pelastaa/
tärkein, ehti vesi kielelle herahtaa/
kun ahneus ja viha meiltä kaiken järjen vei/
kuuntelisin hiljaisuutta jos sitä olisi/
jään paikalleni, ydinsade taivaal ropisi/
peltoja täydeltään kuolleita viljoja/
ruostuneita aseita, palaneita kirjoja/

Kun meitä ei enää tarvita/
sitä saa mitä tilaa kun ei harkita/
tarpeeks suurta voimaa ei voi hallita/
kun sitä haluaa/
koko maailma/
maa muuttuu jo harmaaksi massaksi/
käynti käy raskaaksi/
ei ole enää mitään/

---

ainakaan en näe sitä/


Miljardeja vuosia lipuu ohi silmien/
surut ja ilot kaukaisuuteen hiipien/
riimien ja laulujen kaiku häviää/
lävistää pimeys auringonsäteitä/
unviersumi unohtaa ihmismielen/
unohtaa ajatukset, unohtaa kielen/
Miehen, naisen, lapsen, kaiken/
ohittaneet olemme jokaisen vaiheen/