Oli kaunis kesäpäivä, kaupungilla kuljeksin,
kun toimittajan nuoren kadulla mä kohtasin.
Hän mikrofonin suuni eteen kävi lykkäämään,
jo silloin tiesin etten tästä tulis tykkäämään.

Hän sanoi:

”Teemme tänään pienen katugallupin
ja sinun siihen osallistuvan nyt toivoisin.
Nyt seuraa ohjeet, kuinka sinun tulee toimia!
Ei juttu vaadi kummoisia hengenvoimia.
Aion kohta liudan asioita luetella,
ja sinun tehtäväksesi jää kunkin kohdalla
kaksi sanaa sanoa, jotka mieleesi
asiasta tulee heti ensimmäiseksi.”

Alkuun assosiointini taisi toimia,
vaan sitten toimittaja sanoi: ”Jani Toivola”.
Hetki hiljaa, kunnes ”vihree poliitikko” lausahdin
– vaan laillani kai valehdellut oisit sinäkin.