Hän on harmaa mies,
harmaassa takissaan,
kantaa harmaata laukkuaan,
täynnä harmaita sanoja,
harmailla sivuilla,
odottaen loppusointujaan.
Kohta maan peittää valkoinen, ja hänet

joukolla marssittiin, nyrkki ilmaan nostettiin,
kuka muistaa enää, mitä silloin laulettiin,
suuntaa haettiin, joskus eksyttiin,
mukana kuljettiin, kunnes erottiin,

Anssi Kela, voisit laulun kirjoittaa,
niistä jotka aika kohta unohtaa,
jotka kertovat siitä miten oli vaikeaa,
vaikka eivät elämässään nähneet rintamaa,

Hän oli joskus kaunis,
lähes kaunein kaikista,
hän ei koskaan anna anteeksi,
että elämä huonosti kohteli,
ei rakkautta voi saada,
se pitää ansaita.
Käsi ei jaksa toista koskettaa, on yksin.

laukut pakattiin, yli veden muutettiin,
kuka muistaa enää, miten ruotsia puhuttiin,
lapset kasvatettiin, kotiin palattiin,
vain tyhjyys jäi taloihin harjakattoisiin,

Anssi Kela, voisit laulun kirjoittaa,
niistä jotka aika kohta unohtaa,
jotka kertovat siitä miten oli vaikeaa,
vaikka eivät elämässään nähneet rintamaa