VÄLITILASSA
Nään elämäni edessäni,
kuvat virtaa sisälläni
hennot muistot herää henkiin uudelleen
Repii rintaa julmat sanat
ajatukset painavat
katseet kylmät musertavat
Tiedän etten milloinkaan
pääse kotiin palaamaan
Rakkaani on jääneet
toiseen maailmaan
Aika haavat parantaa
aikanaan, kun odottaa
Hetkittäin mä luulen
etten jaksakaan
Vapaa olla saan
Ei enää taakkaa jaloilla
Mä hapuilen ja leijailen
Putoan ja putoan,
ei koskaan maata vastassa:
aika ja kasvot ohitseni virtaavat
Tiedän etten milloinkaan
pääse kotiin palaamaan
Rakkaani on jääneet
toiseen maailmaan
Aika haavat parantaa
aikanaan, kun odottaa
Hetkittäin mä luulen
etten jaksakaan
Kuvat kaukaa saapuvat,
kuin kangastukset lepattavat,
katoavat; kohta uudet nousevat
Näkemiin sanottiin,
kai joskus nähdään, toivon niin…