en mä ole hullu, mutta tähän on tultu/
jo pienestä pitäen, niitä ääniä kuullu/
oon tottunu nukkuu, toine silmä auki/
psykoosi ja vauhti, ne ei tätä tehny/
aina sieltä menty, mistä aita on matalin/
sen viimesenki torakan, mä lopultaki lahtasin/
oon oppinu tavat, hyvät sekä pahat/
eli halaanko vai tapanko, niit ajatuksii varon/

annat pikkusormen, ne käden viedä tahtoo/
ja kun sammutan valot, ni saapuu mun taloon/
kaikki tutut varjohahmot, olen tottunu niihin/
yks kesä niiden kanssa, mun päälleni riitti/
koitin saada niitä filmil, muttei muut näitä nähneet/
vasten omaa tahtoa, musta on tehty/
se rajatiedon lähde, ja jos et sinä usko/
ni vedä vittu kättee, en totuutta häppee/

kun se on mulle tärkee, omassa veressäni/
kieleni kärkee, kostutin ja pelekäsin/
ettei sekään riitä, kun ne aina lisää tahtoo/
ne askeleet halkoo, mun kotini kattoo/
jos sängyn alle katot, ni pää sulta hajoo/
sano mitä sanot, mut se ei ole raato/
se vielä eilen liikku, joskus se riippuu/
mun katosta kiikkuu, / tai keittiössä istuu/

kolme aikaa yöllä, on jonkin työnä/
meikäläine herättää, järki meinaa jättää/
ku tahtomatta näkkee, tämmösiä asioita/
kuulee kuinka huutelee, henkimaailma uudellee/
kerta kerran jälkee, ja yö yön perään/
ei psyykkeeni enää, tätä voi kestää/
olin epänormaali, kuolema korjasi/
nyt oon paranormaali, osaan kyllä hommani/