Säv. / San. Kim Ordén
Sov. Kim Ordén, Robert von Zweygbergk, Ville Lapakko

Mikä, on se asia, joka ei ole edes olemassa
Minkä kaikki luulee näkevänsä, vaikkei usko näkemäänsä?

Ei usko edes itseensä.

Mikä on se tavara, mikä ei oo jokaisen taskussa?
Minkä luulee omistavansa, vaikka ei tunne taskujansa.

Ei tunne taskujansa.

Kunniaa ja mainetta etsivät he aina (etsivät he aina)
Kunniaa naida, kunnialla paina nyt!

Sitä mitä olet sä etsinyt, totuutta kun et löytänyt.
Ihmiskunta jotakin etsii, ikuisesti totuutta tutkii
eikä siihen vastausta koskaan pysty he saamaan.

Toiset uskoo herraan,
kun taas toiset uskoo toiseen herraan,
kun taas toiset ei usko ollenkaan mihinkään
ja toiset siitä välittää
toiset siitä huolissaan on.

Paratiisiin pääsevänsä toivoo, jos johonkin tosi lujaa uskoo.
Totuuskin tässä silloin piilee, totuuden ilmeettä he nielee.

Ei kukaan kertomaan oo tullut, mitä jälkeen kuoleman on ollut.
Joten kukin, uskomaansa uskoo, tyytyväisenä uskoonsa uskoo.

Yllättyy, sekä pettyy hän, kun luulee tietävän kaikesta kaiken.
Tietämätön hän niin kauan on, kunnes toisin todistetaan.

Toinen toistaan tietämätöntä, ei tiedä hän mistään yhtään mittään.
Luulee silti tyytyväisenä, että kaiken hän tietää.

Sitä mitä olet sä etsinyt. Totuutta kun et löytänyt. Miksen tästä yllättynyt.
Ihmiskunta jotakin etsii, ikuisesti totuutta tutkii.
Eikä siihen vastausta koskaan pysty he saamaan.