Herään taas tähän aamuun kauniin valkoiseen
ruoho nöyrtyneenä kastepisaroiden painosta
Katson kuinka linnut liitävät hiljaa taivaalla
tietämättä maailman pahuudesta harmaasta

Kahden tiesin tavoittelevan vallan valtikkaa
toisen niistä siinä lähes onnistuneen
Itse en kumartaisi heistä kumpaakaan
kun ei malja täyty sanojen voimasta

En tahtonut maalata pirua, seinälle tummalla maalilla
vielä tahtoisin vihaan anoa sielulta vapausta
Edelleen kuluu vuodet, aika vierii kuin kivi multainen
koskaan en saanut anteeksi annettua, en koskaan

Herään vielä tänä päivänä
katselemaan tätä tuhoa
Vieraan vallan ajamana
sorrun hirveään veritekoon taas

Ripusta lauluni seinälle
tee minusta elävä vihdoin
Jos kynä on voittaja miekalle
niin miksi vain teko todistaa?