poika naapurissa otti vaan iskuja vastaan/
kuulin seinän läpi, kuinka sen syliin tippuu vaan paskaa/
syyttelyt ja vittuilu, ne teki vaan kivusta raskaan/
kun vanhemmat olivat toivoneet fiksumpaa lasta/
ne halus pojan joka lukee lakia/
mut sai vaan suuret kapinat ja anto tupenrapinat/
ne sano sille, et ne vaa hermoo koska välittää/
mut samaan aikaan väitti, et on vikaa hermostossa vähintään/
niil on aina ollu porvarisuku/
ja kuusi tonnii kuussa on niille normaali luku/
pojalle sorvattiin puku, joka oli suuri kauttaaltaan/
eikä paineet voinu sitä juuri auttaakaan/
se kaikki tuntu paljon vaikeemmalta pelätessä/
et kaikki aika menee paineen alla eläessä/
ja lopulta se kaikki ratkas sen miten/
poika lähti pois vanhempiinsa katkasten siteen/

Vanhempien paineen alla makaa lapsi kotonaan/
se halus jotain muuta, mutta vakavaksi kokonaan vetää/
ei venaa kotona ketää, ei pelaa kokonaan sekään suhde enää/
alkaa elää heti kun ne herää/

Pelkäs aivan liikaa elää elämäänsä itelleen/
ja vuoksi muiden odotusten elää täällä itekseen/
herää täällä siten ettei ketää päästä likelleen /
välimatka muihin oman nenän päästä pitenee/
Tahto uuden alun, alko uuden sadun /
tajus mustavalkosuuden, joten tallo uuden ladun/
jota rupes kulkemaan, jotta pysty unet sulkemaan /
ettei äänet päässä vaan koskaan saanu tuntemaan/
et kahen tuulen välissä on apee, mut ei välitä/
pärjää iteksensä, koskaan hakenut ei sääliä/
se on tapellut sen ääniä vastaan, ei oo hääviä paskaa/
miksei ääripäät osaa sääliä lastaan? /
eikä toteutukseen hoppu kun on tottunu/
et hakee uutta tuulta, vast ku liekki on loppunu/
nyt miettii, on loppu kun, jäljel on elämä/
joka on onneks oma, enää ei tarvitse pelätä/