Mies tummaan takkiinsa kätkeytyy.
Lehdet leijuu viimesellä matkallaan.
Lapio haudan paikkaan iskeytyy.
Tässä on pian portti manalaan.
Hiljakseen mies jotain mutisee.
Lehdet puiden alle lepoon käpertyy.
Tätä tehnyt on läpi näiden vuosien.
Nyt on aika matkan viimeisen.

Elämän kevät viimein lopun saa.
Mies omaan maahan haudataan.
Lehdet seuraa miestä matkallaan,
kun pian katoaa puuvuoteeltaan

Vuoden jälkeen uudestaan,
kun paikalle ehkä palataan.
Suurta puuta katso tarkkaan.
on yksi lehti aivan musta.
Alla paikka miehen hiljaisen,
tuon kaivurin tummapukuisen.
Pian ehkä muistat päivänkin,
kun hänet takki päällä haudattiin.