Joku aamuksi lehden kanteen
muovisotilaat marssittaa.
Kouraan pyssyn ja päähän vanteen
nuoret sankarit jälleen saa.
Nyt ne ohitseni marssii ja huutaa rykmenttinä:
arvon kai mekin ansaitsemme. Miksi ihmeessä sitten minä

oon miinusmerkki eessä Kelan loppusumman, minä
oon leima kirjekuoren reunoistansa tumman, minä
oon pohjasakkaa poissa heidän reservistään, minä
oon maani lapsi, mutta kotoisin en mistään, ja mä
tahdon jättää väliin tykinruokatorstain.
Ainoastaan kylmät kynnet siitä käteen jää.
Tahdon jättää väliin tykinruokatorstain.
Mä meen petiin. Vasta perjantaina mut saa herättää.

Jälleen hukkuvat läskimassaan
nuorukaiset ja järkkyy maa.
Reikää helvetinkoneiston kassaan
nämä kontiot kaivertaa.
Nyt ne ohitseni vierii ja huutaa rykmenttinä:
arvon kai mekin ansaitsemme, miksi ihmeessä sitten minä

oon miinusmerkki eessä Kelan loppusumman, minä
oon leima kirjekuoren reunoistansa tumman, minä
oon pohjasakkaa poissa heidän reservistään, minä
oon maani lapsi, mutta kotoisin en mistään, ja mä
tahdon jättää väliin tykinruokatorstain.
Ainoastaan kylmät kynnet siitä käteen jää.
Tahdon jättää väliin tykinruokatorstain.
Mä meen petiin. Vasta perjantaina mut saa herättää.

Eikä ketään kiinnosta, kuinka mä voin,
tai onko mulla työtä tai kotia.
Eikä ketään kiinnosta, jos itseni likvidoin,
mutta kun vainaja ei voi sotia!

Jälleen tummat pilvet peittää
alleen aution ihmispään.
Näkymätön käsi sen kadulle heittää
toisten joukossa pyörimään.
Ontot äänet pimeästä huutaa rykmenttinä:
arvon kai mekin ansaitsemme, miksi ihmeessä sitten minä

oon miinusmerkki eessä Kelan loppusumman, minä
oon leima kirjekuoren reunoistansa tumman, minä
oon pohjasakkaa poissa heidän reservistään, minä
oon maani lapsi, mutta kotoisin en mistään, ja mä
tahdon jättää väliin tykinruokatorstain.
Ainoastaan kylmät kynnet siitä käteen jää.
Tahdon jättää väliin tykinruokatorstain.
Mä meen petiin. Vasta perjantaina mut saa herättää.