Kesän lopun ilmasta jo saattoi aavistaa
Usvanriekaleita yössä kellui siellä täällä vaan

Mut auto kulki, tietä riitti, ajoi Auvinen
Minä istuin vieressä ja takana Eskelinen

Ja Eskelinen juttujansa meille jutteli
Ei ne katkennut, vaik ajatus katkesi

Se oli niin kuin radio, me sitä kuunneltiin
Että pitkää yötä hereillä pysyttäisiin

Se kertoi sitten jutun vaaleasta naisesta
Jolla oli morsiuspuku ja piti kielokimppua

Se tien varressa odottaa sulhoa tulevaa
Ja miehelle sille se tietää kuolemaa

Sillä morsian se ei ole tästä maailmasta
Sillä kylmät silmät on ja kylmä suudelma

Ei naurattanut muttei kyllä pelottanutkaan
Ja Eskelinen jatkoi, jatkoi juttujaan

Ja auto kulki, matka jatkui niin kuin ennenkin
Enkä muista, missä kohtaa minä nukahdin

Ja unessa näin nuoren naisen kielokimppuineen
Tuovan kukkia tien varteen luokse ristin valkoisen

Kaksi päivää kertoivat jaksaneen taistella
Sen kuskin teho-osastolla siinä sairaalassa

Jossa Eskelisen kanssa herättiin aikanaan
Mutta Auvinen, se kuski, herännyt ei milloinkaan.