Sua syleillä voin jälkeen kaikkien vuosien,
lehdessä nimesi näin, silloin tiesin sen.
Muistan kun pyysin sua koulumme tansseihin,
nauroit sä vain, niin kuin nörtille kuuluikin.
Aikaa on siitä ja tilanne uus,
lopulta tarjoutuu mahdollisuus

Saan viimeinkin suloisen haaveeni toteuttaa,
enää et mitenkään voi mua vastustaa:
heräsi minussa miehuutein nukkunut,
ja sinä – no, kolarin uhri tai hukkunut.
Samapa tuo, saan palkinnon vaivan,
kun ensi yönä sut mukaani kaivan

On välillä meidän niin niukasti toraa,
ja sängyssä tylsisty ei, kunhan poraa
vain uutta koloa vierelle aidon,
muuten vertaa oot elävän suominaistaidon.
Jo lapsena koulussa sua mä niin rakastin,
säilytyspaikkas on nyt minun pakastin.