Pimeä on metsä uuden kuun aikaan
Tähdetkään eivät valoaan loista
vaikka taivas on pilvetön
minä näe en eteeni

Kohta kaadun jos suojaa en saa
Lumi hiljalleen taas laskeutuu päälleni
En tiedä kuinka kauan tätä on jatkunut
Liian kauan olen yksin ollut

Minä rakennan itselleni keskitalven kokon
Se minut lämpimänä pitää
Se minulle valoa tuo
Tässä kuolleessa maailmassa..

Minä rakennan itselleni auringon
Minut hetken lämpimänä pitää
Minulle hetken valoa suo
Tässä kuolleessa maailmassa
Se ainoa lohtuni on

Yö väistyy päivän edestä
Päivän, pimeämpi ja kylmempi yötä
Vaan nyt kokoan puuta
Minä sytykkeitä etsin...

Minä rakennan...

Nyt tuli jo hiipuu kilpaa mieleni kanssa
Kohta on auringostani vain tuhkaa jäljellä
Ei tuli suojaa tuonut, se viimeiset voimani vei
Vajoan polvilleni, jäinen on hautani
Kaadun kyyneliin..