Pimeydessä valoa ei näy
vain lohdutonta mustaa
Tämä taival jo raskaaksi käy
En tohtisi jatkaa pidempään
vaan jalat vievät eteenpäin

Vaellan läpi tämän elämän maiseman
Pitkälle on askellus kestänyt
Vaan kauan en enää jaksa
Väsymys pimeässä kulkemiseen
se saavuttanut minut on

;,;Syliinsä minut kahmaisee
tuo kylmä pimeys ahmaisee
Tässä lepää mies
Kylmänä, jäisenä...;,;

Tuo pimeys on ilon syönyt
Tuo kylmyys on raajat lyönyt
En lämpöä näe
En valoa tunne
Vaan jaksan vielä odottaa

Syliinsä minut kahmaisee...

Tuo talvinen maisema on kuollut
Ennen vehreä, elävä ollut
Hiljaisuuden rikkoo vain tuuli
Tuo ikuinen viima joka jatkaa
Vaeltaa minuakin pidempään...

Ja juuri kun luulen pimeyden minut kokonaan lyöneen
näen valon pilkistävän
ja kuulen puron solisevan...