Ruosteensyömä pyörärämä,
taskunauris jätättävä,
irvistävät kenkärajat...
Niillä kuljet, niillä ajat.

Siinä mitä tarvitaan,
mies kun asuu teltassaan

Toiset kutsuu pultsariksi,
toiset - en ees tiedä miksi.
Mitäs siitä huolimaan.
Puhuvat kai kateissaan...

Kadota ei vapauttaan
se ken asuu teltassaan.

Rajoita ei asuinkennot,
tääl on ajatuksenlennot
vapaat, eikä muita näy...
Ei ees posteljooni käy.

Niil on tuolla oma mäki...
Surkuhupaisaa on väki.
Kovin monta oravaa
pyörissänsä juosta saa.

Kun liikkuu aina aamuvarhain,
niin on pullosaalis parhain.
Ja mitä muuta löytyykään
heitettynä menemään...

Kun uutta taaskin tarvitaan,
minä vanhan pitää saan.

Talvisin vain lisäpeitto,
sekä hapan lounaskeitto,
pitävät niin lämpimänä,
ajatuksen järkevänä.

Oppinut oon nauttimaan
vuodenajan kerrallaan.

Muut onneansa etsien
ei muista miestä metsien.
Ei se mitään, hyvä niin.
Mä sanonut oon näkemiin...

Nyt öitä metsänväelle,
on aika mennä mäelle.
Tutulle ja omalle...
Se koti kodittomalle on...