Mielipuolikas toista kasta etsii
Paria, kokonaista –suutta luo maan
Mielensä maailman tuoltapuolen sen löytää mielii
Itsen kokonaistavan toisen puolikkaanmielen
Luulee, silloin täydellisyyttä saa maistaa
Maistettuaan käryn viimeistään haistaa
Kun katseen reunoihin epätasaisiin laistaa
Silloin mieli alaan matalaan matkaa
Ja itsensä kysymysten alaiseksi asettuu

Kammoksuu
Epäilee
Vieroksuu
Väheksyy
INHOAA
Pois tahtoo

Ne monet epäuskoiset eksyneet vaeltajat
Joiden vapahtajat niin happamiksi ovat muuttuneet
Ettei niitä edes mielellään pureksia huolisi
Joen pohjalle mutaan ne elävältä hautaa
Mielestään unholaan patoa rakentaa
Ristiriitaiset retket samassa aloittaa
Padon suojelushankkeen alkaneeksi julistaa
Luontonsa unohtaa
Virran voiman menettää
Kunnes aikamatkoiltaan takaisin juurilleen palaa ja ylös katsahtaa
Ja tajuaa mistä ne puut oikeen kasvoikaan

Padot särkee ja tulvavesi jälleen valloillaan kuohuu
Ylös juuria, oksia, lehtiä, kukkia ravitsemaan
Vuolaana virtana posket kastelevana
Ihanasti ravistelevana
Rajusti vavahtelevana,
lämpimänä,
rakkaana,
voimakkaana,
Voi silmänsä avata
Ja vihdoin nauraen sen todeta
Mä olen kotona.