verse1 inde

Viiva näytössä, alku sekä loppu
tarina tuttu hautausmaalle kohdust
Moro kaikille, minä olen Inde
ikä viiskymmentä, persoona satiirinen
Vuodet vilisi silmissä ilman saavutuksia
toiveiden täyttämistä ilman puhtia
tauti voitti, jalat petti alta
pahvilaatikko sulaa,vettä sataa kaatamalla
menetin kaiken uhkapeli-iässä
reilupel auta,jos hihassa on ässä
Sadesää johti keuhkokuumeeseen
maksa on rikki, viirus virtaa vereen
silmät surkastuneet, verkkokalvot rikki
tyhjä huone ei sääli yksinäistä ihmist
tahti vaimenee, orkesteri kuolee
seuraava puulaatikkopotilas Uudesta Suomest

Hook mane:

Kristallipallon kansa samas lasikuvussa/
Yhdessä synnytään ja yhdessä poies nukutaan/
Se mistä kaikki alko oli lopun alkua/
Kristallipallon kansa tuomittu kohdust arkkuunsa/
Kristallipallon lasi särkyy ajan saatossa/
Elämä ympärillämme on mustavalkosta/
Ei pääse enää täält takas, aika kerätä kamat/
Ei tarvi pelätä pahaa kun katkee elämän jana/

verse2 mane
Elämän jana, värisee tyhjäkäynnillä/
Alkua en muista eikä loppuakaan näy vielä/
Tai en oo varma, onko tää paha karma/
Et kaikki loppuu sinne mistä aina kaikki alkaa/
Sairaalaan petiin, nyt kun oon harmaa ja vanha/
Niinhän se menee aina että paha saa palkan/
Elin elämäni niin et tunsin eläväni/
Haistoin elämän nenässäni niin et huomasin pelkääväni/
Satalasis ilman turvavöit tai korttia/
Uskoin polttelevani mun vikaa norttia/
Nyt vaivaan herraa kolistelen taivaan porttia/
Musta tuntuu ettei kaikki oo aivan kohdillaan/
Silmät ei aukee enää, ei oo tuntoo huulissa/
Tunnen sata letkuu jotka on kii verisuonissa/
Sain kaiken mitä halusin, uskon niin ainakin/
Nyt on kai aikani nähdä oma kristallitaivaani/


Verse3 Vainis: