verse1
Tyhjiä taloja, tyhjässä kaupungis
palavat rauniot synkkyyden kaunista
Fyysisesti koossa, henkisesti muualla
kuollut ei avaa silmiä huutamalla
kävele kanssani purppuraa kohti
taivaanranta maalattu ilman sormia
Valtimoiden jäljet,kädessä sydän sykkivä
järjeshippeillä ladataan tykkiä
Maailma on kaupunki kristallipallossa
olemme kaatopaikalla rottien armoilla
Happosade syövyttää huomaamatta kuorta
pieni ihminen ei helpolla nouse suosta
viimeinen toivo olla maassa ja rukoilla
helpompaa on luovuttaa ja kuolla
viimeinen toivo olla maassa ja rukoilla
helpompaa on luovuttaa ja kuolla

Hook
Ei sun tarvi uskoo Jumalaan
Ei sun tarvi tyhjiä luvata
älä usko politiikan tyhjiä kasvoja
elämän päätekuvas on autiotaloja
Ei sun tarvi uskoo Jumalaan
Ei sun tarvi tyhjiä luvata
pyytäessä minä tulen kyllä apuun
pyydän, usko vain minuun

verse2
Sankarin maine sankaritarinassa
puhdas tulevaisuus hakkuualueessa
kynnä luonto pois teknologian tieltä
kylvä kunnes saasteet voi terveellisesti niellä
avataan silmät,on tarvetta ydinvoimalle
Suomi ei pyöri vielä hetkeen tuulen voimalla
viherpeukalot parantamassa hyvinvointia
ratkaisuna soitto ja ovella kaksitoista poliisia
samalla verotus avustuksiin kasvaa
miksi tuesta pitää kymmenys ottaa takaisin kassaan
se on syy miksi löytyy budjetti hidastetöyssyyn
leipäjono kasvaa,väheksytään köyhyys
rahan kanssa pitäisi taiteilemaan oppia
mulla on kämppä, muttei silti kotia
rahan kanssa pitäisi taiteilemaan oppia
mulla on kämppä, muttei silti kotia

verse3
mä joudun elään tuilla,niistki viedää osa multa pois/
vitut teidän taksimatkoist,niillä köyhät ruokkii vois/
ja satsataanpa vaikka uusiutuvaan energiaan/
en haluu mun lasta kasvaan,ydinvoimaloiden sekaan/
ajatellaan ekan,piilokamerassa kokoajan/
alemmassa kastis,isoveli valvoo selän takan/
mihin vedät rajan,kotirauhan rikkomises/
kun ne ei enää tarvii lupii,et ne on sun koton ines/
kaikki systeemin vangit,elää kristallipallossa/
mun tyhjä kotikatu,humisee kun luoti kallossa/
onks se minkä arvosta,lajiteltun kasteihin/
uus suomi ajautumas sisällissodan matseihin/
turhautunu katseisii,aina pieni ihminen/
en voi muuttaa maailmaa,mut pystyn olee kriittinen/
mieluummin anna vikat rahat tarvitsevalle/
kun ylemmälle taholle,joka ei mua suvaitse/

verste4
Ajan virta, ratsastan laineilla/
Maailmaa koitan parantaa näillä laineilla/
Vesisade kastelee mut läpimäräks/
Kristallipallomaailma muuttunu läpimädäks/
Käsissäkään tuntoo hädin tuskin enää talven tullen/
Onko se todellisuutta kun vaivun valveuneen/
Lumihiutaleet nää mitkä taivaal lentelee/
Kristallipallon ravistus taas sen tekee/
Elohopeat on mittareista jäätyny/
Aika pysähtyny aina ku mä painan pään tyynyyn/
Hampaat kalisee, ajattomuus kahlitsee/
Asukkaat vapisee kylmissään, ne lisää lämpöö tarvitsee/
Meitä hallitsee tääl Siperian tuulet nytten/
Eskimopusuja ettei meil jäädy huulet yhteen/
Rakkaus ei lämmitä meit enää/
Kukaan meistä tän talven jälkeen tuskin enää elää/