Voin viikkokaudet vaellella murheen metsiköissä,
tuntee umpikujaan päätyneeni arjen pikkutöissä
silloin pullonavaajasta minä ystävän saan parhaan
joka johdattaakin matkamiestä polultansa harhaan

joskus itsetunnon heikkous pitää järjen äänen allaan:
luulen että himo hakkaakin hellyyden hekumallaan
joskus taas voin huutaa tosissain että haluaisin kuolla
voitte haukkua mut heikoksi kun riemua en suolla

mutten häpeä etten osaa olla onnellinen yksin
en häpeä etten osaa olla onnellinen yksin
en häpeä etten osaa olla onnellinen yksin
jos luoja minut loi, niin liian herkin sivellyksin

voit sortuu jonkin sortin fundamentalismin pauloihin
tai individualismin kun se on nykyään niin in
voit etsii onneasi epätoivoisella tavalla,
rakastuu ihmisiin jotka ei sua vastaan rakasta

voit antaa niiden käyttää sua jotenkin hyväkseen
ja jälkikäteen vaipua vain pettymyksen tunteeseen
voit aatella et sul ois jotain syytä hävetä
kun etsit muttet löydä mielenrauhasta ees rippeitä

mutta älä häpeä ettet osaa olla onnellinen yksin
älä häpeä ettet osaa olla onnellinen yksin
älä häpeä ettet osaa olla onnellinen yksin
jos luoja sinut loi, niin liian herkin sivellyksin.