Missä ois maailmalla mulle se kulta
kun ei se oo tullunna tänne mun luo
ja missä ois tarpeeksi taikinaan tulta
kun tahtoisin leipoa liekeistä vuon
ja kulkee sen läpi kuin elämän kerran
et tuntisin voimaa ja vahvuuttakin
hengittää hahmossa hekuman herran
mä muutaman minuutin mahtaisin

ja sitten mut nielaisis sisäänsä maa
tai taivas vain laskeutuis, lakois lokaan
mutta nyt täällä lakoan yksin vain mä
ei vierellä vieras, ei ystävä

missä ois maailmalla mulle se paikka
kun taivasta täältä mä tavoita en
ja helvetin häkkiin en uskokaan vaikka
mä vietinkin siinä mun nuoruuden
nyt ulkona uppoaa usvaan jo upein
mun uneni umpisen kujansa saa
se hengiltä pistetään neuloin ja nupein
kun pienikin kosketus kauhistaa

tämä laulukin itsensä laittaa kasaan
mihin minua siinä nyt tarvittaiskaan
olen irrallaan mutta en ole vapaa
ei tyhjyys tunne sellaista sanaa.