Kaipauksen kadulla
kaksi harmaata hahmoa
käy rinnan
tunnelma on tyyni mut
liekö lempi lauhtunut
myös alla pinnan

kulkevatko käsikkäin
ilta vaihtuu jo yöhön päin
en siis näe
vai houkuttaakohan heitä nyt
käytösmalli kiintynyt
sen väen,

joka tien mutkilta maan rakoon
aina tahtoisi päästä pakoon
mutta ei tiedä mistä
kun elämä on eksymistä

no tuli pojasta laulaja
siipirikko ja ongelma
sen huomaa
myös yhteiskuntamme ylimmät
jotka soppaani lisäävät
vain juomaa

cv:ni on sellainen
et suuntavaistoani kehuen
en voi jatkaa
karttakirjoista kun rovion
kokoan, se vasta ovi on
mun matkaan

vielä silloin kun pahaa podin
oisin halunnut kai löytää kodin
mutta en tiennyt mistä
kun elämä on eksymistä

jos mun rintaa nyt miekat maistaa
käännyn ympäri ja vaihdan kaistaa
ei ne enää mua kuolleeks pistä
vaik elämä oiskin eksymistä

voitte aatella mun sanoista:
"sä olet vahvistunut, hienoa!"
mut se on paskaa
tää on vain kyynisyyttä sanon mä
joka elostani tekevä
on raskaan

voi kun olisin se nuori taas
pää pilvissä ja välil maas
niin voisin
tuntee suunnatonta kipua
mut myös lemmen laineilla lipua
itseni soisin

toki nostaa voin purjeet mun laivan
kiskoo mastoon ne, nähdä sen vaivan
vaan tuulen löydän mä mistä
kun elämä on eksymistä

siis, sattuma, sua pyydän mua auta
työnnä tyrskyihin, jumalauta
elämäni sekaisin pistä
tee siitä kaikesta eksymistä

elämäni sinä sekaisin pistä
tee siitä kaikesta eksymistä!