- Menneisyyden varjot -

Tietäneekö taivas kuinka valkenee
aamuni kun aina sua mä muistelen.
On valtava sun muuris se mua hallitsee
ja kuihdun mä pois kun milloinkaan pääse pois en.

Autuaiden lauma mulle hymyilee
on kuuma niin kuin sauna sydän hikoilee.
Ilmestyt mun silmiin, sokeaksi käyn
ja ovea täältä ikävän luota ei näy.

Varjot nuo menneisyyteni taas
vievät aikojen taa.

Aurinko nousee ja laskee
lohtua joskus se suo.
Tuntea voin aamukasteen
kun unessa siivin mä lennän sun luo.

Oon mä vielä täällä, sulle kirjoitan
piironkisi päällä nyt jonka omistan.
Tietäneekö taivas kuinka valkenee
mun aamuni ilman sua ilman pientä ääntäs.

Varjot nuo menneisyyteni taas
vievät aikojen taa.

Aurinko nousee ja laskee
lohtua joskus se suo.
Tuntea voin aamukasteen
kun unessa siivin mä lennän sun luo.