Tällä järvellä onkii onneaan
yhä suurentunut joukko
mutta järvi on rämeen kaltainen
soistunut lohdun loukko
moni kalastaja täällä vain hukkaa
siimansa tai vavan
ja apeilta apajilta kotiin tuo taas
taantumuksen tavan

jos lammesta nousee saalis
se on surkeempi kuin syötti
jonka ihminen hyvässä uskossaan
koukun jatkeeksi vyötti
siinä pisteessä menee toivo
ja usko on rakkauden ansa
heikot heittävät haiden hampaisiin
vielä heikompansa

eikä kukaan heistä ole paha
jos nyt hyväkin vain toisinaan, sanon sen:
kun on puoliksi epätäydellinen
mutta puoliksi täydellinen, on ihminen

sinä putoat suonsilmään
ja silmästä pääsee itku
siinä auta ei voimat valaankaan
vaan laimea liuos ja litku
on lihasten oltava laihat
ja veitsessä tylsynyt terä
että uskaltaa antaa apua
tai huutaa sen perään

voit uskoa sellaisiin puheisiin
että tunnelin päässä on valo
mutta lähteenä sen ei milloinkaan
lie helvetin hehku ja palo
voit kulkea kanssa kavaltajain
käydä ruodussa rinnakkain
mutta synnin palkka on elämä
jotta ymmärtäisit vain

ettei kukaan meistä ole paha
jos nyt hyväkin vain toisinaan, sanon sen:
kun on puoliksi epätäydellinen
mutta puoliksi täydellinen, on ihminen

ja on rakkaudenkin reunaehto
että tunnustaa todeksi tuuman sen:
kun on puoliksi epätäydellinen
mutta puoliksi täydellinen, on ihminen.