Metsän suven hymni (aka Juhon ylikansallisromanttinen imellös)
säv. san. Juho L

Taivaansineen saan
mietteeni nostaa
kuunnellen, kaihoten

Kun suven tuuli soi
kuusissa kuiskii
kertoen, laulaen

Taittuu syksyyn taas
Hongisto huojuu
Kestäen, taipuen

Koittaa aikas maa
tuonelan virtaan
metsä jää, jäätymään

Hennon harson saa
kuuraksi kylmyy
Uinuen, oottaen

Kurjen laulu soi
jälleen se koittaa
hellien, kutsuen

Taas tuttu laulu soi
ne meille soittaa
sointujaan ainiaan

Kirjokannen taa
aatoksein lentää
lailla joutsenen valkoisen