Kurkistan ulos,
elämä on sattumaa,
onnen päivät venttaa mua,
kulutan aikaa, pelaan rahaa, mut voittoa en saa.

En edes piittaa,
vaik’ rahaa jos tulee,
onnen päivät venttaa mua,
sekaisin päivät, sekaisin luvut mua aikaan kuluttaa.

Mietin, ei ole pienintä,
mietin, ei ole suurinta,
ei ole koskaan sattunut,
ei ole koskaan ollut olevaa,
mikään ei koske sillä tavalla,
mikä ei olisi jo,
aikoja sitten unohdettu,
aikaa mitä ei koskaan ymmärrä.

Aika nousee maan avaruudesta,
aika juoksee kelloa päin,
(onnen päivät)
aika putoaa pimeyden taivaasta,
aika pilkkoo palasiin,
(onnen päivät)

Aika nousee,
aika putoaa,
aika pilkkoo,
(onnen päivät)

Maan avaruudesta!
Pimeyden taivaasta!

Kurkistan ulos,
elämä on sattumaa,
onnen päivät venttaa mua,
sekaisin päivät, sekaisin luvut mua aikaan kuluttaa.