Sammalpeitteen
päällä makaa
hahmo harmaa
houreinen

Tuskissaan
Taudin syömänä
kohta kalman
kangistamana

Aurinko kun viimein
taivaan punertaa
Kuoleman kylmä ja ankara
koura koskettaa

Sielunsa
Henget muinaiset
valmistelevat
matkaan viimeiseen

Lausuu muistosanat
kuiskaten
Nyt kohti
ajattomuutta käy

Vehreä mätäs
Alla pettää
Kylmän kehon
Nielaisee maa

Sammlapeitteen
alla makaa
hahmo kalvas
Madon syömä

Aurinko kun viimein
taivaan punertaa
Kuoleman kylmä ja ankara
koura koskettaa