Kuutamoratsastus (1991)

Sä kurkit verhon takaa
varoen tunnustelet
sun sydän jyskyttää
ja kädet hikoaa,
kun kello soi sä oiot
sun hameen laskoksen,
koet hetken odotuksen
kuin sähkökatkoksen.

Prinssin kauniit kasvot
sua öisin valvottaa
kuutamossa ruohikossa
tahdot ratsastaa,
prinssin hellät kädet
sun huulia koskettaa
ei päiväkirja tietää saa
ei sivut koskaan kerro
matkaa hurjimpaa.

Sä katsot taskupeiliin
ja hieman punastutkin
vatsaasi kutittaa
ja sua naurattaa,
ovesta valtakuntaan
tie tummaan purppuraan,
hän luokses ratsastaa
ja nostaa satulaan.

[Kerto]

Sä katsot niityn pintaa
näät kavioiden jäljet
sua hetken pyörryttää
ja kyynel kirpoaa,
sä haaveistasi putoot
taas arkeen harmaaseen
niin matka satulinnaan
päättyy arkaan kosketukseen.

[Kerto]