Paikkaa mun haavat

pari kuukaut kaiken jälkee, tuntuu ku oisin halki puhki
oon kai jätkä jolla on se maailman paskin tuuri
paskat suhteet ja paska loppu kaikella
kaipa tulee aika kun mä opin joskus kaikesta
koitan jaksaa, ja potkii mun matkal
mut ei silti hermot kestä muutamal tupakal
tää on raastanu liikaa ja kaivertanu reikää
mun sydämeen, ja se on vaikeeta peittää
emmä pysty näyttää enää yhtää iteltäni
kai must tuntuu et mä hajoon pelkkää itse säälii
sääli sillee, koska pitäs jaksaa ysi loppuu
iskuja satelee, niihinki voi hyvin tottuu
niinku hymyilis, tulee hymykuopat esiin
vituttaa ku jokasel on kyky vuolaa esii
ne kaikki arvet, jotka vuotaa uusiks
mut kaikki tää on ansaittu mun paskalla tuuril

joskus on vaikeet ja peittoan pimeäs
yrittäny nousta ja olla itkemät
taistellu vastaa kaiken maailman paskan
unohdan haavat ja matkaani jatkan
on mun aikani, taistella paikasta
eikä se auta vaa taistella paikallaa
teen sille parhaani, auta mua siinä
paikkaa mun arvet ja seiso mun vierellä

täs ollaa oltu jo nii kauan peiton alla
pitäs löytää valoo nousta ylös peiton alta
emmä jaksa enää pitää kaikkee mun sisäl
yrittäny liikaa, eikä siit oo tullu mitää
kui paljo saanu, tai kui moni jaksaa
voisin kysyy paljo, mutta kuinka moni vastaa
jumala ei kuule, enkä saa siihen yhteyt
syy minkä takii tän biisin syljen nyt
tahtoisin kuulla ja nähdä monii
mut en ole pystyny nähdä toviin
oikeen ketään, ollu kiireit ja ahdasta
panostanu kouluu ja viilentäny matkalla
ollu välil tyhmä sekä stoppanu hetkeksi
ollu mahiksii, enkä ottanu hetkest kii
antanu mennä sen ja joutunu kärsii
tehny tyhmii ja se taas uudestaan nähtii

joskus on vaikeet ja peittoan pimeäs
yrittäny nousta ja olla itkemät
taistellu vastaa kaiken maailman paskan
unohdan haavat ja matkaani jatkan
on mun aikani, taistella paikasta
eikä se auta vaa taistella paikallaa
teen sille parhaani, auta mua siinä
paikkaa mun arvet ja seiso mun vierellä