Sun katsees sanoo jotain,jotain sellasta.
Jota sä et edes ääneen myöntäisi.
Meillä ei oo muuta kun vain noi katseemme.
Ja mulle noi riitä ja sä kyllä tiedät sen.

Katselen sua salaa mut sen äkkiä sä huomaat,
ja hymyilet sä niin et mua heikottaa.
Sä tulit luokseni ja katsoit silmiini,
Ja jälleen kerran sä mulle hymyilit.

Huomaan kuinka aurinko loistaa kasvoillas,
kuinka tuuli tuivertaa ja hiukses sekoittaa
kuinka kesä näkyy hymyssäs ja meri huulillas.

Nyt mä tunnen sen,se sisimmässäin on .
Se oottaa räjähdystä joka tuhoais järkeni,
se nimeltänsä kaipaus ja ikävä loputon.