Neurokorroosio: Synnin satama


hiio-hoi!

me olemme samassa veneessä
matkalla samaan suuntaan
joku huutaa "huovatkaa!"
se huuto yöhön katoaa

ei pohjoisen tähti meitä ohjaa loisteellaan
jo vuosia sitten se häpeästä sammunut on
vain majakat liekeissä loistavat kirkkaampina kuin koskaan
ne polttavat verkkokalvot miehistön

me soudamme synnin satamaan
siellä airot veneistä poltetaan
käsi kädessä kanssa saatanan
kohti uljasta huomista kuljetaan

täällä soi laulu riettauden
sitä lauletaan säveltä väistellen
jokainen meistä on rikokseen syyllinen
sitä tietämättään

hukkuneet nousevat vedestä kohti rantaa kulkemaan
ei kärsimys päästä miestä huomastaan
vain yksi lohtu lämmittää kulkijaa - sen voimalla jaksamme jatkaa
on jokainen päivä kauniimpi seuraavaa

me soudamme synnin satamaan
siellä airot veneistä poltetaan
käsi kädessä kanssa saatanan
kohti uljasta huomista kuljetaan
täällä ei toivoa tunneta
katuvilta sormet katkotaan
ja jokainen joutuu vuorollaan
lankkua kulkemaan

kun aamu koittaa
tuo vene joka ruumiitamme kantaa
lipuu kohti rantaa
kun aurinko taakse horisontin vaipuu
herää sielussa musta kaipuu

sumussa soutava tuonelan soutaja
noutamaan lähtee sieluani kärsivää
tuonelan joen tuon syntisen mustan hän ylittää
vaan sumussa soutava tuonelan soutaja
soutanut ylitse joen on turhaan
pitkään aikaan ei sieluni ole ollut minun

me soudamme synnin satamaan
siellä airot veneistä poltetaan
käsi kädessä kanssa saatanan
kohti uljasta huomista kuljetaan
täällä ei toivoa tunneta
katuvilta sormet katkotaan
ja jokainen joutuu vuorollaan
lankkua kulkemaan